Hejdåleidå!
Onko siellä jo kesälomalaisia? ☺️😍 Mulla olis vielä ens viikko töitä ja sitte kesälomat kutsuu ja elokuussa taas paluu koululle!
Helteet on helliny meitä, joten jos tää yhtään kertoo tulevasta kesästä, niin säiden suhteen ei ole kyllä valittamista! Välillä tuntunu, että sulaa! Varsinkin näissä vanhemmissa asunnoissa,missä itekki asun, ni on mun mielestä se ongelma, että talvella on helkatin kylmä ja tuntuu, et 3 sukat pitää laittaa päällekkäin ettei jäädy! Ja kesällä taas meinaa saada lämpöhalvauksen sohvalle,ku asunto on niin pirun kuuma. Haha, no ikinä ei oo vissii hyvä. 😂
Mä ostin yks päivä kaupassa käydessäni pitkästä aikaa Cosmopolitan lehden.
Tän hetkisen numeron kannessa on Salkkari näyttelijät Sara Parikka ja Johanna Puhakka. Lehti herätti mun mielenkiinnon pääotsikolla kannessa,mikä viittasi heidän kyseiseen haastatteluun - "Täydellisyys on tylsää".
Luin jutun läpi ja täytyy sanoa, että herätti ajatuksia ja hilpeyttä erittäin positiivisella tavalla. ☺️
Sara ja Johanna puhui nimenomaan häpeän tunteesta paljon ja epävarmuudesta, omasta näkökulmasta ja kuinka sitä oppii käsittelemään elämän varrella ja sietämään eri tilanteissa.
Häpeähän on varmasti tunteena semmonen, mitä jokanen meistä on tuntenu joissain tilanteissa elämän varrella. Epävarmuutta siitä millainen on ja pitäisikö olla muunlainen, jotta olisi riittävä.
Häpeä kumpuaa monesti tilanteista, jotka kokee jollakin tavalla nolona ja epäonnistumisina.
Käyt tinder treffeillä ihanan miehen kans ja teil on tosi mukavaa yhessä, pussailetteki, mutta siitä ei kuulu mitään enää sen jälkeen.
Teet hyvää jalkatreeniä salilla ja ku oot kyykkäämässä, kuulet rasauksen ja tajuut et sun trikoot repes haaroista ja just se salin pornoin äijä treenaa sun takana todistaen koko tilannetta.
Meet työhaastatteluun ja sua jännittää niin paljon, ettet muista mitään ja sit kun sulta kysytään miksi haluat tän paikan ni osaat sanoa vaan öö, koska oot niin lukossa.
Oot hirveessä hekumassa miehen kans ja ku pääsette hommiin, kuinka ollakkaan sulla alko samalla sekunnilla menkat. (😂😅🆘)
Häpeä on tunteena hirveen kuluttava mun mielestä ja miksi se sitte nostaa päätään meissä? Mehän ollaan kaikki vaan ihmisiä. Kaikille sattuu ja tapahtuu elämässä ja on paljon
semmosia tilanteita, joita toinen osapuoli ei edes pidä millään tavalla nolona tai typeränä, mutta me itse manataan niitä, halutaa kaivaa itellemme kuopat, hypätä sinne ja heittää hiekkaa ittemme päälle siitä häpeän määrästä!
Jos koskaan ei yritä, ei voi myöskään onnistua. Jos koskaan ei epäonnistu, ei myöskään opi. Oli ne häpeän tunteet, riittämättömyyden ja epäonnistumisen tunteet sitten mihin tahansa asiaan liittyviä, niin pahin niiden lietsoja on loppupelissä me itse. Se riippuu toki paljon persoonastakin ja mun mielestä myös itsetunnon laadusta, mutta helposti jää soimaamaan itseä ja pelkää epäonnistumisia liikaa, mikä estää tarttumasta asioihin ja tekemään päätöksiä joita oikeasti haluaisi tehdä. Entä jos epäonnistun? Niin, mutta hei entä jos onnistut. 😉
Kirjotin vähä tästä saman aiheen vierestä mun Rakasta itseäsi, edes vähän! - postauksessa.
Epäonnistumiset,erehdykset, virheet, mokat, ne on inhimillisyyttä. Ja jotkut nolot tilanteet on oikeasti nauramisen arvosia! 😂 Semmosia "ei helvetti vedin taas hyvin", niin eikö ne vois ottaa vähä loiva henkisesti ja oppia nauramaan myös itselle. 😂 Kun kyse ei oo elämästä ja kuolemasta, niin kaikki asiat ei oo niin haudan vakavia ja oikeasti isoja juttuja, vaikka ne välillä tuntuis siltä. Kun alkaa oikeasti miettiä niitä, että hei vaikuttiko se nyt mihinkään sit loppupelissä kuitenkaan?
Niin oli kivat treffit, mut jos toisesta ei kuulu, niin miksi se vika sussa olisi aina? Ei sun tarvi sen takia tuntea, että sussa olis jotaki vikaa. Selitys voi olla mikä tahansa muukin asia ja olkoon mikä tahansa, hän ei ollu sit sua varten, vaan joku muu on. Next one, please!
Trikoot repes salilla, no joo Oho, mulla on perse kasvanu kyykkäyksestä selkeesti! Näkiköhän se mun kivat pikkarit? 😂
Työhaastattelussa menin nyt ihan lukkoon, no voi todeta et hei sori, koska mä haluan niin paljon tän paikan ni mua jännittää, joten anteeksi jos takeltelen vähän ja sit vaan nauru päälle. Monesti ihmiset ymmärtää sen täysin ja kun tuon sanoo ääneen, se laukasee kummasti tunnelmaa!
Menkat alko ja molemmat huomas sen, no helevetti enpä tiennyt todellakaan varautua, minkä näille mahtaa ja taas vaan nauru päälle!
😂😂😂
Mun mielestä naurulla saa kuitattua niin paljon tilanteita ja laukastua jännitystä!
Nauretaan yhessä tätä elämää ja mokaillaan urakalla, koska just se tekee meistä ihmisiä ja ku kaiken ei oikeasti tarvi olla niin vakavaa. Niistä niin sanotuista "mokista" ja "virheistä", voi joskus poikia myös jotain hyvää ja odottamatonta. 😉
Kivsuu tulevaa viikonloppua kaikille! 🧡🦋
-Jenny
Onko siellä jo kesälomalaisia? ☺️😍 Mulla olis vielä ens viikko töitä ja sitte kesälomat kutsuu ja elokuussa taas paluu koululle!
Helteet on helliny meitä, joten jos tää yhtään kertoo tulevasta kesästä, niin säiden suhteen ei ole kyllä valittamista! Välillä tuntunu, että sulaa! Varsinkin näissä vanhemmissa asunnoissa,missä itekki asun, ni on mun mielestä se ongelma, että talvella on helkatin kylmä ja tuntuu, et 3 sukat pitää laittaa päällekkäin ettei jäädy! Ja kesällä taas meinaa saada lämpöhalvauksen sohvalle,ku asunto on niin pirun kuuma. Haha, no ikinä ei oo vissii hyvä. 😂
Mä ostin yks päivä kaupassa käydessäni pitkästä aikaa Cosmopolitan lehden.
Tän hetkisen numeron kannessa on Salkkari näyttelijät Sara Parikka ja Johanna Puhakka. Lehti herätti mun mielenkiinnon pääotsikolla kannessa,mikä viittasi heidän kyseiseen haastatteluun - "Täydellisyys on tylsää".
Luin jutun läpi ja täytyy sanoa, että herätti ajatuksia ja hilpeyttä erittäin positiivisella tavalla. ☺️
Sara ja Johanna puhui nimenomaan häpeän tunteesta paljon ja epävarmuudesta, omasta näkökulmasta ja kuinka sitä oppii käsittelemään elämän varrella ja sietämään eri tilanteissa.
Häpeähän on varmasti tunteena semmonen, mitä jokanen meistä on tuntenu joissain tilanteissa elämän varrella. Epävarmuutta siitä millainen on ja pitäisikö olla muunlainen, jotta olisi riittävä.
Häpeä kumpuaa monesti tilanteista, jotka kokee jollakin tavalla nolona ja epäonnistumisina.
Käyt tinder treffeillä ihanan miehen kans ja teil on tosi mukavaa yhessä, pussailetteki, mutta siitä ei kuulu mitään enää sen jälkeen.
Teet hyvää jalkatreeniä salilla ja ku oot kyykkäämässä, kuulet rasauksen ja tajuut et sun trikoot repes haaroista ja just se salin pornoin äijä treenaa sun takana todistaen koko tilannetta.
Meet työhaastatteluun ja sua jännittää niin paljon, ettet muista mitään ja sit kun sulta kysytään miksi haluat tän paikan ni osaat sanoa vaan öö, koska oot niin lukossa.
Oot hirveessä hekumassa miehen kans ja ku pääsette hommiin, kuinka ollakkaan sulla alko samalla sekunnilla menkat. (😂😅🆘)
Häpeä on tunteena hirveen kuluttava mun mielestä ja miksi se sitte nostaa päätään meissä? Mehän ollaan kaikki vaan ihmisiä. Kaikille sattuu ja tapahtuu elämässä ja on paljon
semmosia tilanteita, joita toinen osapuoli ei edes pidä millään tavalla nolona tai typeränä, mutta me itse manataan niitä, halutaa kaivaa itellemme kuopat, hypätä sinne ja heittää hiekkaa ittemme päälle siitä häpeän määrästä!
Jos koskaan ei yritä, ei voi myöskään onnistua. Jos koskaan ei epäonnistu, ei myöskään opi. Oli ne häpeän tunteet, riittämättömyyden ja epäonnistumisen tunteet sitten mihin tahansa asiaan liittyviä, niin pahin niiden lietsoja on loppupelissä me itse. Se riippuu toki paljon persoonastakin ja mun mielestä myös itsetunnon laadusta, mutta helposti jää soimaamaan itseä ja pelkää epäonnistumisia liikaa, mikä estää tarttumasta asioihin ja tekemään päätöksiä joita oikeasti haluaisi tehdä. Entä jos epäonnistun? Niin, mutta hei entä jos onnistut. 😉
Kirjotin vähä tästä saman aiheen vierestä mun Rakasta itseäsi, edes vähän! - postauksessa.
Epäonnistumiset,erehdykset, virheet, mokat, ne on inhimillisyyttä. Ja jotkut nolot tilanteet on oikeasti nauramisen arvosia! 😂 Semmosia "ei helvetti vedin taas hyvin", niin eikö ne vois ottaa vähä loiva henkisesti ja oppia nauramaan myös itselle. 😂 Kun kyse ei oo elämästä ja kuolemasta, niin kaikki asiat ei oo niin haudan vakavia ja oikeasti isoja juttuja, vaikka ne välillä tuntuis siltä. Kun alkaa oikeasti miettiä niitä, että hei vaikuttiko se nyt mihinkään sit loppupelissä kuitenkaan?
Niin oli kivat treffit, mut jos toisesta ei kuulu, niin miksi se vika sussa olisi aina? Ei sun tarvi sen takia tuntea, että sussa olis jotaki vikaa. Selitys voi olla mikä tahansa muukin asia ja olkoon mikä tahansa, hän ei ollu sit sua varten, vaan joku muu on. Next one, please!
Trikoot repes salilla, no joo Oho, mulla on perse kasvanu kyykkäyksestä selkeesti! Näkiköhän se mun kivat pikkarit? 😂
Työhaastattelussa menin nyt ihan lukkoon, no voi todeta et hei sori, koska mä haluan niin paljon tän paikan ni mua jännittää, joten anteeksi jos takeltelen vähän ja sit vaan nauru päälle. Monesti ihmiset ymmärtää sen täysin ja kun tuon sanoo ääneen, se laukasee kummasti tunnelmaa!
Menkat alko ja molemmat huomas sen, no helevetti enpä tiennyt todellakaan varautua, minkä näille mahtaa ja taas vaan nauru päälle!
😂😂😂
Mun mielestä naurulla saa kuitattua niin paljon tilanteita ja laukastua jännitystä!
Nauretaan yhessä tätä elämää ja mokaillaan urakalla, koska just se tekee meistä ihmisiä ja ku kaiken ei oikeasti tarvi olla niin vakavaa. Niistä niin sanotuista "mokista" ja "virheistä", voi joskus poikia myös jotain hyvää ja odottamatonta. 😉
Kivsuu tulevaa viikonloppua kaikille! 🧡🦋
-Jenny
Kommentit
Lähetä kommentti