Hejdå !
Kevät alkaa näyttää jo itsensä ja valosuus lisääntyy, kummasti huomaa heti miten se vaikuttaa mieleen ! Tuntuu, että on paljon pirteämpi ja energisempi. Valolla on ihmeellinen vaikutus vireystilaan ☺️ Jotenki oon kyllä niin kevään ja kesän lapsi, talvi on mulle aina jotenki niin pakko pullaa ja se pimeys vie kaikki mehut ! Joten iso peukku, että ollaan menossa kesää kohti !! ( Nyt vasta helmikuu, että calm down Jenny, on tässä vielä sinne kuitenkin matkaa 😄)
Mutta, tänään ajattelin kirjottaa vähän ihmissuhteista ja ystävyydestä, koska toi ystävänpäiväkin meni sopivasti tossa juuri ohi ! ☺️
Mitä ystävyys sitten mun mielestä on ? Se on välittämistä, rakastamista, läsnäoloa, keskustelua ja kuuntelua. Olkapäätä mihin nojata, yhteisiä hetkiä, naurua, seisomista toisen rinnalla kovassakin myrskyssä. Ja mikä tärkeintä, ystävyys on myös anteeksiantoa. Kukaan meistä ei ole täydellinen ja koska me ollaan ihmisiä,me tehdään myös virheitä.
Mulla on elämässä ollut ja on paljon hyviä ystäviä, rakkaita ja joiden kanssa mulla on paljon ihania muistoja ja hetkiä takana. Yritän itse olla ystävänä mahdollisimman hyvä ja välittävä, toivon että olisin onnistunut siinä edes osittain. Haluan olla olkapää johon voi aina nojata ja korvat jotka on aina valmiina kuuntelemaan toista. Olla turvallinen ja luotettava ystävä.
Sekin kuuluu elämään, että kaikki ihmissuhteet ei kestä ikuisesti. Lapsena, kun saat ystävän ajattelee, että me ollaan sitten aikuisenakin ystäviä, me ollaan aina ystäviä. Mutta vuosien saatossa me kaikki kasvetaan ihmisinä, muututaan ihmisinä ja kuljetaan omia reittejä eteenpäin. Toiset ystävät kulkee ne reitit mukana ja vuodet hitsaa vaan enemmän kiinni toisiinsa, mutta joidenkin kanssa vuodet vie kuitenkin eri suuntiin, eli kliseisesti sanottuna kasvetaan erilleen. Elämäntilanteet ja ajatukset muuttuu ja huomaakin, että meillä ei oo enään mitään yhteistä tai oikein mitään mistä enää puhua? Se ei tarkoita sitä, että sillat palaisi ja jäisi ikävä maku suuhun toisesta, vaan se voi tapahtua täysin luonnollisesti ja huomaamatta, ilman sen kummempaa draamaa.
Jotkut ystävyys suhteet on vaan hetken meidän elämässä ja oman aikakautensa. Mutta Miksi ? Se tuntuu ajatuksentasolla pahalta ja mieleen hiipii syyllisyys. Olisiko mun pitänyt tehdä jotain toisin ? Olinko riittävän hyvä ystävä ? Kerroinko riittävän usein toiselle, että välitän ? Mutta se on turhaa, syyllisiä ei tarvitse aina hakea päättyneille ihmissuhteille, koska se kuuluu jollain tavalla tähän elämän kulkuun.
Mun isä sano kerran hyvin- Elämä on ku bussimatka, matkan varrella kyytiin nousee ihmisiä ja osa jää pois. Toiset istuu kyydissä koko matkan loppuun asti.
Jos ajatellaan vaikka seurustelu ja tapailu suhteitakin, kyllähän niissäkin joskus vaan romantiikka ja rakkaus kuolee. Ei ole kyse aina jostain kauheasta draamasta, tai että toinen olisi tehnyt jotakin kamalaa. Huomaa vaan, että me halutaankin eri asioita tai, että kipinä vaan on kadonnut meijän väliltä. Se on helpompi jotenkin ymmärtää, että parisuhde päättyy, kun että ystävyyssuhde. Ystävyydestä luodaan aina illuusio ikuisuudesta ja sen menettäminen on vaikeampi käsittää.
Jotenkin itse uskon siihen, että mun elämässä on lopulta ne ihmiset joiden siinä kuuluukin olla. Uskon kohtaloon tietyllä tavalla elämässä ja että asiat menee niin kuin niiden kuuluu mennä. Se helpottaa jotenkin asioiden työstämistä ja hyväksymistä. Ystävyys voi olla ikuista, mutta vaikka se ei olisi, se on silti ollut merkityksellistä sen hetken mitä se on kestänyt. Ajattelen ainakin itse, että jokaisella ihmissuhteella on oma merkityksensä ollut mun elämässä, jokaisessa on ollut jotain hyvää ja jokainen on opettanut mulle jotakin. Siksi oon kaikista kiitollinen, myös niistä kipeistä hetkistä.
Ilman ystäviä ja läheisiä elämä olis tosi tyhjää ja yksinäistä, siksi on onni että elämässä on ihmisiä joiden kanssa jakaa hetkiä ja joihin nojata. Ei kukaan täällä pärjää yksin, eihän ? Jokainen meistä tarvii rakkautta ja välittämistä osakseen.
Mukavaa viikonloppua tyypit ja nautitaan tosta auringosta ! ☺️
-Jenny
Kevät alkaa näyttää jo itsensä ja valosuus lisääntyy, kummasti huomaa heti miten se vaikuttaa mieleen ! Tuntuu, että on paljon pirteämpi ja energisempi. Valolla on ihmeellinen vaikutus vireystilaan ☺️ Jotenki oon kyllä niin kevään ja kesän lapsi, talvi on mulle aina jotenki niin pakko pullaa ja se pimeys vie kaikki mehut ! Joten iso peukku, että ollaan menossa kesää kohti !! ( Nyt vasta helmikuu, että calm down Jenny, on tässä vielä sinne kuitenkin matkaa 😄)
Mutta, tänään ajattelin kirjottaa vähän ihmissuhteista ja ystävyydestä, koska toi ystävänpäiväkin meni sopivasti tossa juuri ohi ! ☺️
Mitä ystävyys sitten mun mielestä on ? Se on välittämistä, rakastamista, läsnäoloa, keskustelua ja kuuntelua. Olkapäätä mihin nojata, yhteisiä hetkiä, naurua, seisomista toisen rinnalla kovassakin myrskyssä. Ja mikä tärkeintä, ystävyys on myös anteeksiantoa. Kukaan meistä ei ole täydellinen ja koska me ollaan ihmisiä,me tehdään myös virheitä.
Mulla on elämässä ollut ja on paljon hyviä ystäviä, rakkaita ja joiden kanssa mulla on paljon ihania muistoja ja hetkiä takana. Yritän itse olla ystävänä mahdollisimman hyvä ja välittävä, toivon että olisin onnistunut siinä edes osittain. Haluan olla olkapää johon voi aina nojata ja korvat jotka on aina valmiina kuuntelemaan toista. Olla turvallinen ja luotettava ystävä.
Sekin kuuluu elämään, että kaikki ihmissuhteet ei kestä ikuisesti. Lapsena, kun saat ystävän ajattelee, että me ollaan sitten aikuisenakin ystäviä, me ollaan aina ystäviä. Mutta vuosien saatossa me kaikki kasvetaan ihmisinä, muututaan ihmisinä ja kuljetaan omia reittejä eteenpäin. Toiset ystävät kulkee ne reitit mukana ja vuodet hitsaa vaan enemmän kiinni toisiinsa, mutta joidenkin kanssa vuodet vie kuitenkin eri suuntiin, eli kliseisesti sanottuna kasvetaan erilleen. Elämäntilanteet ja ajatukset muuttuu ja huomaakin, että meillä ei oo enään mitään yhteistä tai oikein mitään mistä enää puhua? Se ei tarkoita sitä, että sillat palaisi ja jäisi ikävä maku suuhun toisesta, vaan se voi tapahtua täysin luonnollisesti ja huomaamatta, ilman sen kummempaa draamaa.
Jotkut ystävyys suhteet on vaan hetken meidän elämässä ja oman aikakautensa. Mutta Miksi ? Se tuntuu ajatuksentasolla pahalta ja mieleen hiipii syyllisyys. Olisiko mun pitänyt tehdä jotain toisin ? Olinko riittävän hyvä ystävä ? Kerroinko riittävän usein toiselle, että välitän ? Mutta se on turhaa, syyllisiä ei tarvitse aina hakea päättyneille ihmissuhteille, koska se kuuluu jollain tavalla tähän elämän kulkuun.
Mun isä sano kerran hyvin- Elämä on ku bussimatka, matkan varrella kyytiin nousee ihmisiä ja osa jää pois. Toiset istuu kyydissä koko matkan loppuun asti.
Jos ajatellaan vaikka seurustelu ja tapailu suhteitakin, kyllähän niissäkin joskus vaan romantiikka ja rakkaus kuolee. Ei ole kyse aina jostain kauheasta draamasta, tai että toinen olisi tehnyt jotakin kamalaa. Huomaa vaan, että me halutaankin eri asioita tai, että kipinä vaan on kadonnut meijän väliltä. Se on helpompi jotenkin ymmärtää, että parisuhde päättyy, kun että ystävyyssuhde. Ystävyydestä luodaan aina illuusio ikuisuudesta ja sen menettäminen on vaikeampi käsittää.
Jotenkin itse uskon siihen, että mun elämässä on lopulta ne ihmiset joiden siinä kuuluukin olla. Uskon kohtaloon tietyllä tavalla elämässä ja että asiat menee niin kuin niiden kuuluu mennä. Se helpottaa jotenkin asioiden työstämistä ja hyväksymistä. Ystävyys voi olla ikuista, mutta vaikka se ei olisi, se on silti ollut merkityksellistä sen hetken mitä se on kestänyt. Ajattelen ainakin itse, että jokaisella ihmissuhteella on oma merkityksensä ollut mun elämässä, jokaisessa on ollut jotain hyvää ja jokainen on opettanut mulle jotakin. Siksi oon kaikista kiitollinen, myös niistä kipeistä hetkistä.
Ilman ystäviä ja läheisiä elämä olis tosi tyhjää ja yksinäistä, siksi on onni että elämässä on ihmisiä joiden kanssa jakaa hetkiä ja joihin nojata. Ei kukaan täällä pärjää yksin, eihän ? Jokainen meistä tarvii rakkautta ja välittämistä osakseen.
Mukavaa viikonloppua tyypit ja nautitaan tosta auringosta ! ☺️
-Jenny
Kommentit
Lähetä kommentti